Linta eli siihen aikaan, kun miehet oli rautaa ja laivat puuta. Linta tykkäsi vahvoista miehistä ja matkusti Sysmän Suopellosta usein laivalla Lahteen juhlimaan ja sekoittamaan sikäläisten miesten päitä. Laiva olikin tuolloin tärkeä kulkuväline kaupunkiin, sillä Pulkkilanharjulta puuttuivat vielä sillat.
Linta kuului samaan sarjaan sarjaan kun Joensuun Elli, Suhmuran Santra, Elli siellä Kolmannella Linjalla, Manta Muloosta – ja oli niitä useita muitakin. Kaikki edellämainitut naiset ovat reippaita, vapaamielisiä tyttöjä ja heidät tapasi usein taajamien tanssipaikoilla. Lintan kotikenttä oli Lahti. Sysmän Linta -laulun mukaan lahtelainen mies tapasi Lintan ja oli välittömästi mennyttä miestä. Silloisen tavan mukaan pariskunta kävi tansseissa, levarissa ja tivolissa, maailmanpyörässäkin ”ookattiin” ja povariteltassa katseltiin tulevaisuuteen.
”Sellaista neitoa muistella passaa, ei Pertunmaalla, ei Hartolassa. Kauniimpaa neitoa ei ole ei, Linta se voiton kaikista, kaikista vei.” Näin riimitteli sydämensä Lintalle menettänyt lahtelaismies.
Tarinan lopuksi mies vei Lintan Päijänne-laivaan ja itse jäi rannalle tuskaan ja vaivaan. Tulevaisuuden suunnitelmissa oli tienata matkarahat Sysmään Lintan luo – onnistuiko tuo koskaan, sitä tarinamme ei kerro.
Linta-perinne jatkuu Sysmässä vielä tänäkin päivänä. Joka vuosi valitaan Sysmää ansiokkaasti markkinoinut tai paikkakuntaa muutoin esille tuonut nainen Sysmän Lintaksi.
