Iivari Leiviskä oli maantieteen ja geologian professori Helsingin yliopistossa, suomalaisuustaistelija, Akateemisen Karjala-Seuran perustajia, oppikirjantekijä ja tiede-elämän tunnettu ja värikäs vaikuttaja. Hänen tieteellisen tuotantonsa tärkein osa koski Salpausselkien ja Suomen pitkittäisharjujen syntyteorioita. Eräs hänen pääteoksistaan olikin nimeltään ”Der Salpausselkä”. Yliopistossa hän pyrki suomen kielen aseman parantamiseen ja osallistui moniin aikakauden tieteellisiin ja kielipoliittisiin kiistoihin niin esitelmillään kuin kirjoituksillaan. Leiviskä tuli tunnetuksi myös kouluissa ja kodeissa lukuisten oppikirjojensa ja kansantajuisten teostensa välityksellä.
Vuonna 1925 Leiviskä hankki kesäasunnokseen huvilan Sysmän Suopellosta. Suopeltoon kuljettiin tuohon aikaan höyrylaivalla Lahdesta ja kesäelämä pyöri pääasiallisesti lähitaloista tuotetuilla elintarvikkeilla. Sysmän kirkonkylään johti vain pieni hiekkatie. Laivaliikenne oli vilkasta ja yöpyjiä riitti Suopellon kievarissa, nykyisessä Ilola Innissä. Laivan saapuessa Suopellon laivalaiturille, nähtiin usein myös Iivari vastaanottamassa vieraitaan tai sukulaisiaan tai pelkästään diskuteeraamassa matkalaisten ja muiden huvilalaisten kanssa. Iivari Leiviskän henki elää vielä vahvana Suopellossa, jossa hänen jälkeläisiään viettää kesiä jo viidennessä polvessa.