Anjan tarina

Anja Kajaala (o.s. Järvinen) toimi Ilola Innin tiloissa sijainneen Sysmän Osuuskaupan Suopellon sivuliikkeen myymälänhoitajana vuosina 1954–1965. Hänellä on paikasta monia hyviä muistoja ja myymälänhoitajan työ oli hänen unelma-ammattinsa. Jokainen asiakas palveltiin hyvin, silmiin katsoen ja hymyssä suin, se oli Anjalle kunnia-asia. Päästäkseen myymälänhoitajaksi piti takaajan tehdä Osuuskassalle 1000 – 2000 silloisen markan talletus pantiksi mahdollista hävikkiä varten. Jos hävikkiä tai varkauksia tuli, myymälänhoitaja vastasi niistä itse näillä omilla rahoillaan. Anjan isä hoiti takauksen ja niin Anja pääsi unelma-ammattiinsa.

Myytävänä oli kunnon entisajan sekatavarakaupan tapaan kaikenlaista: elintarvikkeiden lisäksi työkaluja, lannoitteita, rehuja, kankaita ja kaikenlaista muutakin tarpeellista, mm. kosanvaloja ja -helloja sekä öljyä ja bensaa. Tilaamalla Osuuskaupalle sai myös harvinaisempia tuotteita. Sokeri oli sokeritoppina ja voi kymmenen kilon paloina, joista leikattiin asiakkaalle tarpeellinen määrä. Pihalla oleva vanha makasiinirakennus toimi säkkitavaran, työkalujen, rehujen ja öljyn varastona. Työ oli toisinaan fyysisesti raskasta, koska mm. jauhot, suola ja sokeri tulivat viidenkymmenen kilon säkeissä, joita hennon naisihmisen oli vaikea nostaa. Joskus apua sai ostoksille saapuneelta miesväeltä, mutta useimmiten tuli selvitä omin voimin. Oman lukunsa työn raskauteen toi myös puulämmitys, Päijänteestä ympäri vuoden sangolla noudettava käyttövesi, vanerilapiolla tehtävät lumityöt ja raakalautalattian kuuraaminen käsin. Ruokamyyntiin vaikutti edellen sota-aikojen jäänne, ruokakortit. Ruokien ja nautintoaineiden määrät olivat tarkasti säänneltyjä ja myytyjen tuotteiden kirjanpidon piti täsmätä täysin korttien määriin. Virheitä ei voinut sattua, vaikka joskus olisi mieli tehnyt heltyä antamaan enemmän. Alkuun kaikki laskettiin vielä käsin.

Osuuskaupan asiakaskunta koostui pääosin Suopellon vakituisista ja kesäasukkaista. Kesänviettoon tultiin yleensä jo toukokuussa ja vasta syyskuulla tienoo hiljeni. Suopellossa kesiään viettivät useat merkittävät henkilöt. Oli lääkäreitä, arkkitehtejä, johtajia, opettajia ja muita tunnettuja henkilöitä, mm. television ensimmäinen säämies Erkki Harjama oli Osuuskaupan vakituinen asiakas. Mieliinpainuvin asiakas oli Koreakoivun erakko Toivo Pylväläinen, jota Anja kuvailee upeaksi, vitsikkääksi ja vapisevaksi herrasmieheksi. Suopelto oli kuin pieni kaupunki. Ensimmäinen televisio tuli vastapäisessä saaressa sijainneeseen Sulkalan täysihoitolaan ja lähes koko kylä kokoontui iltaisin innolla sitä katsomaan.